Miksi palkkio on pakottamista

"Therefore, the first aspect to every reward (including feedback) is a controlling aspect."
Edward L. Deci, Intrinsic motivation (1975)

***

Ihminen voi maksaa konkreettisena palkkiona toiselle ihmiselle vain jotain sellaista, mitä hän yksityisomistaa.

Palkkion maksaminen voidaan ajatella myös työpanoksen vaihtamisena konkreettiseen asiaan.
Ihminen voi vaihtaa vain sellaisia asioita, jotka hän yksityisomistaa.

Molemmissa ajattelutavoissa halutessamme ymmärtää, mistä on kysymys, meidän on analysoitava omistaminen.

Tiettyjen historian kaikujen – ennen kaikkea orjuuden – vuoksi ihmiskunta ei useinkaan halua ajatella eikä käyttää työpanoksen yhteydessä sanaa omistaminen.
Kyse on silti juuri siitä.

Raha, vaihtaminen ja yksityisomistaminen ovat yksi kokonaisuus.

Rahaa ei voi olla olemassa ilman vaihtamista.
Raha on vaihtamisen väline.
Vaihtamista ei voi olla olemassa ilman yksityisomistamista.
Ihminen voi vaihtaa vain jotain sellaista, mitä hän yksityisomistaa.

Omistamisessa kyse on sen päättämisestä, kuka tai ketkä saavat tai eivät saa käyttää jotain asiaa ja millä ehdoin. (1)
Se on 100%:sti sosiaalinen ja 0%:sti luonnontieteellinen ilmiö.
Tämän pidemmälle fysiikkaan, kemiaan, biologiaan, geotieteisiin tai tähtitieteeseen meidän ei tarvitse mennä määritellessämme omistamista.
Riittää, että toteamme, että ei ole olemassa sellaista luonnontieteellistä ilmiötä kuin että jokin kappale kuuluu jollekin toiselle kappaleelle.
Lähtökohtaisesti kukaan ei omista mitään.
Omistamisen syntyminen, olemassaolo, muodonmuutos ja häviäminen ovat pelkästään ihmisten välistä toimintaa.

Päätöksen jonkin asian käyttämisestä voi tehdä kuka vaan.
Oleellista tässä on se, miten päätös pannaan käytännössä toimeen.
Koska omistamisessa kyse on 100%:sti sosiaalisesta toiminnasta, vaihtoehtoja ovat seuraavat:

– Yhdessä sopimalla.
Tällöin jonkin asian käyttämisestä ensin päätetään yhdessä.
Tämän jälkeen toimitaan yhdessä sovitulla tavalla.

– Fyysisen voiman avulla.
Tällöin toimitaan, kuten voimakkain päättää.
Muut voivat olla eri mieltä, mutta eivät voi asialle mitään, koska ovat heikompia.

– Oveluuden avulla.
Tällöin toimitaan, kuten ovelin päättää.
Muut voivat olla eri mieltä, mutta eivät voi asialle mitään, koska virheellisesti uskovat, että heidän tulee toimia niin kuin ovelin päättää.

Ihmisen hengissä säilyminen ja hyvinvointi edellyttää monenlaisten konkreettisten asioiden käyttämistä.
Näiden saatavilla oleminen silloin, kun ihminen niitä tarvitsee on hänen elämänsä kannalta välttämätöntä.

On täysin mahdoton ajatus, että ihminen, joka täysin ymmärtää, mitä on omistaminen, vapaaehtoisesti sopii toisten ihmisten kanssa, että hänellä ei ole mitään päätösvaltaa mihinkään hänen välttämättä tarvitsemiinsa konkreettisiin asioihin.
Yhtä mahdoton on ajatus siitä, että hän sopii, että hänellä ei ole mitään päätösvaltaa joihinkin hänen välttämättä tarvitsemiinsa konkreettisiin asioihin.
Jos mainittu päätösvalta on kokonaan ihmisen ulkopuolella, se on aina tapahtunut joko fyysisen voiman tai oveluuden avulla.

On itsestään selvää, että ihminen ei sovi, että pääsy hänen välttämättä tarvitsemiinsa konkreettisiin asioihin on täysin toisten ihmisten päätösvallan takana.
Yhtä itsestään selvää on sekin, että hän ei sovi, että hän joutuisi tekemään jotain, mitä toiset ihmiset käskevät hänen tehdä, ennen kuin hän saa pääsyn välttämättä tarvitsemiinsa konkreettisiin asioihin.
Jos ihminen ei pääse käsiksi välttämättä tarvitsemiinsa konkreettisiin asioihin muutoin kuin tekemällä jotain, mitä joku toinen ihminen käskee, voidaan hyvin sanoa, että kyseessä on pakottaminen.

Juuri tällaisesta pakottamisesta on kyse, kun ihminen toimii saadakseen toiselta ihmiseltä palkkion.
Kukaan ei pakota ihmistä tekemään, mitä palkkion maksaja sanoo.
Mutta toisaalta jos ei tee, ihminen ei saa palkkiota.
Siten hän pääse käsiksi välttämättä tarvitsemiinsa konkreettisiin asioihin.
Tilannetta ei muuta pakkottamisesta muuksi se, että lähes kaikki ihmiset ovat vuoroin pakottajan, vuoroin pakotettavan asemassa.
Tosin se kyllä tekee tilanteesta ihmettelemisen aiheen.

On monia asioita, joita ihminen voi tehdä, missä ei välittömästi tarvita konkreettisia asioita eli raaka-aineita ja valmiita tuotteita.
Esimerkiksi ajattelu ja auringonotto ovat tällaisia asioita.

Tällöin ihminen voi päättää, mitä tekee ja toteuttaa päätöksensä käytännössä ilman, että muut puuttuvat hänen tekemisiinsä.
Näin ainakin useimmiten 2010-luvun länsimaisessa kulttuurissa.

On kuitenkin monia asioita, joita ihminen haluaa tehdä, joissa tarvitaan konkreettisia raaka-aineita ja valmiita tuotteita.
Puutaloa, puisia huonekaluja tai puuvenettä ei voi tehdä ilman puuta.
Puita tarvitaan myös, jos ihmisen tarvitsee liikkua täysin luonnontilaisessa metsässä.
Jo pelkällä ruoan hankkimisella on paljonkin tekemistä konkreettisten asioiden kanssa.

Se, mitä ihminen tekee on monissa tapauksissa sama asia kuin se, mihin ihminen käyttää raaka-aineita ja valmiita tuotteita.
Juuri siksi ei voida erottaa toisistaan ihmisyksilön käyttäytymistä ja omistamista.
Juuri siksi ei voida erottaa toisistaan sitä, kuka päättää, mitä ihminen tekee ja sitä, kuka päättää raaka-aineiden ja tuotteiden käyttämisestä.
Niillä on erottamaton kohtalonyhteys.

Tässä kirjoituksessa esittämäni ei tarkoita, että ihmisen tarvitsee saada päätösvalta välttämättä tarvitsemiinsa konkreettisiin asioihin yksin itselleen.
Tällöinhän hän vain tekisi muille sen, minkä itse haluaa välttää.
Se tarkoittaa sitä, että ihmisen tarvitsee olla yhtenä muiden joukossa päättämässä välttämättä tarvitsemiensa konkreettisten asioiden käyttämisestä.

Yhteisomistamisessa vaihtaminen ja siten myös raha eivät ole mahdollisia.
Tämä johtuu siitä, että kun kaikki omistavat yhdessä kaiken, kukaan ei voi vaihtaa mitään kenenkään kanssa.

Tällöin asioiden käyttämisestä päätetään yhdessä.
Päätetään yhdessä mitä tehdään, miten tehdään ja kuinka työn tulokset jaetaan.

Tällöin ihmisen toista kohtaan harjoittama pakottaminen ei ole osa yhteistoiminnan rakennetta.
Tämä mahdollistaa tältä osin yhteistoiminnan, joka luo hyvinvointia kaikille.

On mahdollista, että joku ajattelee – viimeistään tämän kirjoituksen ja viitteenä olevan kirjoituksen omistamisesta luettuaan – että omistaminen ei voi olla peruste sille, miksi yhdellä on enemmän kuin toisella.
Joku saattaa silti ajatella, että yksi on ansainnut saada yksityisomistaa enemmän kuin toinen, koska hän on tehnyt enemmän tai tehokkaammin työtä yhteisesti tuotetun hyvinvoinnin kakun tuottamisessa kuin toinen tai koska hän on näissä töissään viisaampi, koulutetumpi, vastuullisemmassa asemassa tms. kuin joku toinen.
Tämä ajatus on virheellinen.
Se tulee esiin alla olevien linkkien kirjoituksissa.

http://kaikkea-kaikesta.luofoorumi.com/t192-vaihdantaa-ei-ole-olemassa

http://kaikkea-kaikesta.luofoorumi.com/t189-mielihalun-voimakkuus-ja-sita-kuvaava-numero-kaiken-muotoisen-rahan-ja-vaihdannan-perustavaa-laatua-oleva-korjaamaton-ongelma

http://kaikkea-kaikesta.luofoorumi.com/t94-kolumni-raha-ei-ole-arvon-mitta-eika-se-ole-mitta-lainkaan

http://kaikkea-kaikesta.luofoorumi.com/t93-kolumni-suhteellisen-kiireinen-ihminen

Viite:
(1) http://kaikkea-kaikesta.luofoorumi.com/t96-kolumni-hyvantekevaisyys-on-huijausta-eli-mita-on-omistaminen-ja-mita-se-ei-ole