Kolumni: Rahan järjettömyyden kansanterveydellinen vaikutus

Kolumnissa "Raha ei ole arvon mitta" (1) totesin, että rahallista arvoa ei ole mahdollista mitata millekään asialle.
Totesin myös, että koko kysymyksenasettelu – mikä on jonkin asian rahallinen arvo – on täysin järjetön.

Rahan hulluuden kuvaan vieläkin tarkemmin kirjoituksissa "Mielihalun voimakkuus ja sitä kuvaava numero – kaiken muotoisen rahan ja vaihdannan perustavaa laatua oleva, korjaamaton ongelma" (2) ja "Vaihdantaa ei ole olemassa" (3).

Aina kun hankimme tai kulutamme rahaa, esitämme kysymyksen, joka on järjetön, vastaamme kysymykseen ja vieläpä toimimme vastauksen mukaan.
Teemme tätä lähes päivittäin.

Säännöllisellä järjenvastaisella toiminnalla ei voi olla olematta negatiivisia psykologisia vaikutuksia ihmiseen.
Mitä nuo negatiiviset psykologiset vaikutukset ovat?
En ole nähnyt ensimmäistäkään tieteellistä tutkimusta asiasta, joten en osaa sanoa muiden puolesta.

Omasta puolestani voin sanoa, että minulle tulee hyvin epätodellinen olo joka kerta, kun käytän tai hankin rahaa.

Se mitä havaitsen, koen ja ajattelen todellisuudesta, se minun on laitettava syrjään.
Sillä ei tee mitään tuossa järjenvastaisessa maailmassa.

Se miten omaan kokemukseeni perustuen koen tarvetta ja halua toimia, sekin minun on laitettava syrjään.
Se on siellä yhtä hyödytön.

Lähestyn kauppaa.
Jalkani ovat irtoamaisillaan maan pinnasta.
Astun ovesta sisään ja annan itseni kohota rahan järjettömyyden kuplaan.

Kellun ja leijailen siellä.
Kuplan sisäinen logiikka toimii.
Saippuavilla maksaa kaksi, vessapaperipaketti kolme euroa.
Se on yhteensä viisi euroa.

Tämä ei kuitenkaan puhkaise kuplaa, sillä rahallisia arvoja ei alunperinkään ollut mahdollista määrittää.
Niinpä sinänsä oikea laskutulos, viisi euroa, on yhtä järjetön kuin tuotteiden rahalliset arvot erikseenkin.

Kuplani ei puhkea silloinkaan, kun kassalla kaivan rahani esiin.
Minulla käytössä oleva rahamäärä, se mitä olen ”ansainnut”, on yhtälailla täysin mahdotonta määrittää kuin ovat ostamieni tuotteiden hinnatkin.

Astun kaupasta ulos.
Kupla hälvenee ja jalkani hipovat maan pintaa.
Seison taas omilla jaloillani.

Tilanne on aluksi raivostuttava.
Haluan eroon tästä järjettömyydestä.

Koska raivo on turhaa – kaupassa on käytävä – seuraa ahdistus: minun on pakko toimia vastoin järkeäni, apua!

Koska kukaan tai mikään ei tuo lyhyellä tähtäimellä helpotusta tähän ulkoa tulevaan pakkoon ja ahdistus uhkaa viedä miehen, annan itseni kohota rahan järjettömyyden kuplaan.

Pitkään kuplassa oleminenkin tuottaa voimakasta psyykkistä kärsimystä.
Todellisuudentajulla on suuri merkitys elämälle.
Sitä ei voi hylätä loputtoman pitkäksi aikaa.

Siksi pitkällä tähtäimellä vaihtelen selviytymisstrategiaani raivon, ahdistuksen ja kuplan välillä, mikä milloinkin tuntuu kevyimmältä.

Ja ennenkaikkea koetan pysyä mahdollisimman paljon erossa rahan hankkimisesta ja kuluttamisesta, jolloin koko ongelmaa ei ole.

Paitsi hiljaisena tietona siitä, että lähitulevaisuudessa sama odottaa minua taas.
Ennemmin tai myöhemmin.

Mietin, miten säännöllinen järjenvastainen käyttäytyminen vaikuttaa sellaiseen ihmiseen, joka ei lainkaan huomaa toimivansa järjenvastaisesti.

Mietin, mikä on tämän kansanterveydellinen vaikutus.

Mietin, onko mahdollista toimia järjen mukaisesti.
Mietin, mitä tuo järjen mukaisesti toimiminen konkreettisesti olisi.

Viittaukset:

(1) http://kaikkea-kaikesta.luofoorumi.com/t94-kolumni-raha-ei-ole-arvon-mitta-eika-se-ole-mitta-lainkaan

(2) http://kaikkea-kaikesta.luofoorumi.com/t189-mielihalun-voimakkuus-ja-sita-kuvaava-numero-kaiken-muotoisen-rahan-ja-vaihdannan-perustavaa-laatua-oleva-korjaamaton-ongelma

(3) http://kaikkea-kaikesta.luofoorumi.com/t192-vaihdantaa-ei-ole-olemassa