Talouslainsäädäntö

Yleistä

1. Talouslainsäädäntö koskee ammattiin valmistavaa koulutusta, luonnonvarojen keräämistä, luonnonvarojen, tuotteiden ja ihmisten kuljetusta, tuotteiden tuotantoa, huoltamista, korjaamista, päivittämistä, modulaarisuutta ja kierrätystä sekä palveluiden tuotantoa.

2. Tarvittavalle talouden osa-alueelle säädetään oma alakohtainen lainsäädäntönsä, jota kaikkien alalla toimivien toimijoiden on noudatettava.

3. Perustuslaki ja muut lait kuin talouslainsäädäntö ovat voimassa ja ne tulee taloudellisessa toiminnassa ottaa huomioon, vaikka niistä ei erikseen talous- tai alakohtaisessa lainsäädännössä mainita.

4. Tilastokeskus seuraa kaikkien luonnonvarohen keruu-, tuotteiden ja palveluiden tuotanto- ja kulutusmääriä sekä kohdassa 1. lueteltuja taloudelliseen toimintaan käytettävien henkilötyötuntien toteutunutta määrää.

5. Kaikkien tietyn tuotantomäärän ylittävien taloudellisten toimijoiden on rekisteröidyttävä tilastokeskukselle.
Nämä tuotantomäärät määritellään alakohtaisessa lainsäädännössä.

6. Kaikkien tietyn tuotantomäärän ylittävien taloudellisten toimijoiden on ilmoitettava tuotantomääränsä tilastokeskukseen.
Nämä tuotantomäärät määritellään alakohtaisessa lainsäädännössä.

7. Ministeriö seuraa kaikkien tuotannon alojen tuotantoa tilastokeskuksen tilastoista.
Jos jollain alalla kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa, ministeriö ei puutu asiaan.
Jos jollain alalla tarjontaa on enemmän kuin kysyntää, ministeriö pyrkii vähentämään kyseisen alan tuotantoa.
Jos jollain alalla kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, ministeriö pyrkii lisäämään kyseisen alan tuotantoa.  
Ministeriön käytettävissä olevat keinot tuotannon muuttamiseen ovat tilanteesta avoin tiedottaminen ja keskustelu tuottajien sekä kuluttajien kanssa.
Ministeriö voi pyytää ihmisiä aloittamaan tai lopettamaan jonkin tuotannon.
Ministeriö voi pyytää ihmisiä muuttamaan tuotantomääriä olemassa olevasta tuotannostaan.
Ministeriö voi itse aloittaa tai lopettaa jonkin tuotannon.
Ministeriö voi itse muuttaa tuotantomääriä omasta olemassa olevasta tuotannostaan.
Ministeriö ei voi käyttää pakkoa liikatuotannon vähentämiseen tai alituotannon lisäämiseen.

8. Kaikki ammattiin valmistava koulutus suositellaan mahdollisuuksien mukaan järjestämään mahdollisimman lähellä tuotantopaikkaa.
Koulu voi toimia kysynnän vaihtelun varaventtiilinä; koulu voi tarjota tilapäiseen tuotannon nostamiseen tuotantopaikoille opiskelijoista ja opettajista tekijöitä ja opetustiloista ja laitteista tuotantovälineitä.
Tuotantopaikka voi kiireettöminä hetkinä tarjota koululle opettajia.

9. Mestari-kisälli -opiskelutapa on yksi mahdollinen tapa saada ammattiin valmistava koulutus.

10. Kaikki maailman ihmiset voivat vapaasti tuottaa haluamiaan asioita.
Ennen uuden tuotannon aloittamista on suositeltavaa keskustella alalla jo toimivien tuottajien kuluttajien ja ministeriön kanssa siitä, minkälainen tarve uudelle tuotannolle on ja voisiko uuden tuotannon toteuttaa jonkin vanhan tuotantopaikan yhteydessä.
Nämä keskustelut pyrkivät löytämään maksimaalisen yhteistyön ja synergiat.
Nämä keskustelut eivät ole pakollisia eivätkä ne voi estää uuden tuotannon aloittamista.

11. Tuotannon pyrkimys on se, että kaikki saavat kaikkea, mitä haluavat, niin paljon kuin haluavat.
Sikäli kun se toteutuu, jakamiseen liittyvään sopimiseen ja lainsäädäntöön ei ole tarvetta.
Sikäli kun se ei toteudu, toimitaan, kuten laki tasa-arvosta sanoo.