Armon käsitteeseen sisältyy vakavia ongelmia

Armon käsitettä edeltävänä ajatuksena on ajatus siitä, että syystä tai toisesta ja tavalla tai toisella ihmisen itse asiassa tulisi kärsiä ja että tuo kärsiminen olisi oikeudenmukaista.

Ilman tällaista edeltävää ajatusta armon käsitteessä ei ole mitään järkeä.

Vasta tällaisen edeltävän ajatusrakennelman jälkeen ihmisen voidaan ajatella saavan armon.
Tuon saadun armon ajatellaan sitten olevan syy siihen, että ihminen voi välttyä kokemasta kärsimystä, jonka hän ilman armoa joutuisi kokemaan ja joka olisi oikeudenmukaista.  

Ongelma armon antamisessa itselle:

Oletetaan, että ihminen A on huomaamattaan loukannut ihmistä B.
Huomattuaan loukanneensa A kärsii, koska hän ei olisi halunnut loukata B:tä.

Koettuaan tunteensa, käytyään ajatuksensa läpi ja muutenkin käsiteltyään tilanteen kokonaan, A kenties edelleen on sitä mieltä, että tuli mokattua, mutta ei kärsi enää sen johdosta.

Jos tähän asiankäsittelyprosessiin sekoitetaan armon käsite, luodaan ongelmia.

Ihminen C sanoo A:lle: "ole armollinen itsellesi ja lopeta tuo mokaamisestasi johtuva kärsiminen".
A pitää tätä hyvänä ideana.

Tällöin C "auttaa" A:ta luomaan itselleen tyhjästä mihinkään perustumattoman ajatusmaailman siitä, että hänen tulisi kärsiä ja että se olisi oikeudenmukaista.
Tämä tapahtuu väistämättä siitä syystä, että armon käsitteessä ei ole mitään järkeä ilman tällaista tausta-ajatusta.

Hyväksyessään ajatuksen armosta, ihminen väistämättä myöskin luo ja hyväksyy ajatuksen, että armoa saavan tulisi kärsiä ja että se olisi oikeudenmukaista.

Tässä vaiheessa A alkaa kantaa mukanaan taakkaa siitä, että hänen pitäisi kärsiä ja että se olisi oikeudenmukaista.

Tässä vaiheessa A:n todellisuuden taju on hämärtynyt vakavasti, sillä tuollainen vaatimus kärsimyksestä saati ajatus sellaisen oikeudenmukaisuudesta ei perustu mihinkään.

Ennen armon käsitteen ottamista käyttöön hän saattoi olla vapaa tällaisesta taakasta.

Ihminen, joka on hylännyt armon käsitteen tai jonka ajatusmaailmaan armon käsite ei ole koskaan kuulunutkaan on vapaa tuon käsitteen luomista psyykkisistä ongelmista.

Ongelma armon antamisessa muille:

Kun armon käsitettä tarkastellaan sosiaalisesta näkökulmasta, tähän asti kirjoitettu pätee sellaisenaan.
Jotta armon käsitteessä sosiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna olisi järkeä, edellä mainittuun on kuitenkin lisättävä vielä käsitteet tuomio ja mahdollisuus tuomioon.

Tasa-arvoiset ihmiset keskustelevat ja sopivat asioista.
Epätasa-arvoiset ihmiset tuomitsevat ja tulevat tuomituksi sekä antavat ja saavat armoa.

Epätasa-arvolle ei ole olemassa perusteita.

Epätasa-arvoinen sosiaalinen toiminta edellyttää, että jo aiemmin on tapahtunut vakavaa yhden tai useamman asianosaisen ihmisen todellisuudentajun hämärtymistä.

Epätasa-arvoinen sosiaalinen toiminta paitsi ilmaisee, myös ylläpitää ja luo psyykkisiä, sosiaalisia ja monen muunlaisia ongelmia epätasa-arvoisen sosiaalisen toiminnan kaikissa osapuolissa.

Armon käsitteeseen liittyvät sosiaalisetkin ongelmat voivat poistua.
Sekin edellyttää armon käsitteestä luopumista.
Se edellyttää myös luopumista käsitteistä tuomio ja mahdollisuus tuomioon.

Ihminen, jolla armon käsite sekä käsitteet tuomio ja mahdollisuus tuomioon eivät ole osa ajatusmaailma, on tältä osin vapaa epätasa-arvoisuudesta sosiaalisissa suhteissaan.

Lopuksi:

Vaikuttaa siis siltä, että armon käsite luo vakavia ongelmia.

Loppujen lopuksi:

Tämä kirjoitus on lyhyt katsaus armon käsitteen ongelmiin.
Se pyrkii avaamaan asiasta vain esittämänsä näkökulmat.

Tämä kirjoitus ei pyri olemaan kattava esitys armoon liittyvistä ongelmista eikä ottamaan kantaa muihin näkökulmiin, joita aiheeseen tai sen sivuaiheisiin mahdollisesti liittyy.