Kolumni: Raha ei ole arvon mitta – eikä se ole mitta lainkaan

Onko Fortumin toimitusjohtaja Kuula ansainnut tulospalkkionsa, Ailus palkankorotuksensa tai lääkäri saada suurempaa palkkaa kuin sairaanhoitaja?
Keskustelu näistä aiheista ei ole pelkästään turhaa.
Se on myös järjetöntä.
Tällaisiin kysymyksiin ei ole mahdollista löytää vastausta.

Metri on sen mittainen kuin se on ainoastaan siitä syystä, että näin on sovittu.
Huolimatta metrin sopimusluonteista, se on kuitenkin varsin toimiva tapa kuvata, mitata ja laskea erilaisia pituuksia.
Voimme ymmärrettävästi vertailla keskenään eri mittaisia matkoja pelkkien metrilukujen avulla.
Yhdelle ja samalle matkalle saamme aina saman metrimääräisen tuloksen.

Myös rahassa kysymys on sopimuksesta.
Kysymyksessä on kuitenkin hyvin eriluonteinen sopimus ja asia kuin metrissä.
Esimerkki valaiskoon mistä on kysymys.

Sovitaan, että tunti sairaanhoitajan työtä on kahdenkymmenen euron arvoinen.
Tämä on puhtaasti sopimus niin kuin on sekin, minkä mittainen on yksi metri.
Tästä on helppo laskea, että kaksi tuntia samaa työtä on neljänkymmenen euron arvoinen ja puoli tuntia taas kymmenen euron arvoinen.
Ja niin edelleen.
Tähän tuon sopimuksen, rahan, käyttökelpoisuus arvon mittana sitten päättyykin.

Ylläolevan sopimuksen perusteella nimittäin ei voida laskea tai päätellä sitä, minkä arvoista olisi tunti lääkärin työtä, tunti siivoojan työtä tai vaikkapa tunti siltainsinöörin työtä.

Sairaanhoitajan kahdenkymmenen euron tuntipalkkaa ei voida myöskään käyttää mittatikkuna, jota vasten voisi mitata, mikä olisi polkupyörän, omakotitalon tai vaikkapa mustikkakilon rahallinen arvo.

Ei ole olemassa sellaista mittalaitetta, logiikkaa eikä matemaattista kaavaa, millä näissä voitaisiin päästä johonkin eksaktiin, tarkkaan lopputulokseen.
Myöskään minkäänlaiseen likiarvoonkaan ei voida päästä.
Kaikki lukemat ovat hatusta heittettyjä, olivat ne sitten enemmän, vähemmän tai täsmälleen saman verran kuin tuo sovittu sairaanhoitajan tuntipalkka.

Raha ei ole arvon mitta, vaikka toisinkin kuulee väitettävän.
Se ei ole mitta lainkaan.
Eikä rahallinen arvo ole sellainen asia, jota ylipäätään on edes mahdollista mitata.

Taloudelliselle eriarvoisuudelle ei ole arvoon liittyviä mittauksellisia, loogisia eikä matemaattisia perusteita.
Tällaisia perusteita ei ole myöskään taloudelliselle samanarvoisuudelle.
Koko kysymyksenasettelu on järjetön.
Kysymys on siitä mitä me tarvitsemme ja siitä tyydytämmekö tarpeemme.

Uskovatko optiomiljonäärit, ailukset ja muut isopalkkaiset todella ansainnensa saada enemmän kuin muut?
Ovatko he vain hyvää tarkoittavia hölmöjä vai psykopaatteja, jotka haluavat katsoa vierestä, kun ihminen kärsii taloudellisesti heikosta asemastaan?
Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna jopa kuolee nälkään.
Näihin kysymyksiin vastaaminen antaa meille kuvaa ihmisistä, joiden kanssa elämme.
Nämä ovat ne kysymykset, mistä meidän tulisi keskustella.