Kolumni: Hyväntekeväisyys on huijausta eli mitä on omistaminen ja mitä se ei ole

Fysiikassa ei tunneta sellaista ilmiötä kuin että jokin kappale kuuluu jollekin toiselle kappaleelle. Tällaista ilmiötä ei tunneta myöskään kemiassa, biologiassa, geotieteissä eikä tähtitieteessä.

Omistaminen on 100%:sti sosiaalinen ja 0%:sti luonnontieteellinen ilmiö. Lähtökohtaisesti kukaan ei omista mitään. Omistamisen syntyminen, olemassaolo, muodonmuutos ja häviäminen ovat pelkästään ihmisten välistä toimintaa.

Omistamisessa kyse on siitä, että joku tai jotkut päättävät, kuka tai ketkä saavat käyttää jotain asiaa ja millä ehdoin.

Pelkkä päättäminen ei kuitenkaan riitä. Päätös on myös pantava toimeen käytännössä. Tämä voi tapahtua kolmella tavalla:

– Yhdessä sopimalla. Tällöin jonkin asian käyttämisestä ensin päätetään yhdessä. Tämän jälkeen toimitaan yhdessä sovitulla tavalla.

– Oveluuden avulla. Tällöin toimitaan, kuten ovelin päättää. Muut voivat olla eri mieltä, mutta eivät voi asialle mitään, koska virheellisesti uskovat, että heidän tulee toimia niin kuin ovelin päättää.

– Fyysisen voiman avulla. Tällöin toimitaan, kuten voimakkain päättää. Muut voivat olla eri mieltä, mutta eivät voi asialle mitään, koska ovat heikompia.

Ei tarvinne erikseen mainita, että kukaan ei sovi itseään suoraan sellaiseen tilanteeseen, jossa hän omistaa niin vähän, että nälkä uhkaa. Eikä kukaan sovi itselleen sellaisia yhteistoiminnan ehtoja, joista, tosin muutaman mutkan kautta, seuraa sama tilanne.

Yhden ihmisen toista parempi taloudellinen asema perustuu alunperinkin oveluuteen tai fyysiseen voimaan.

On erittäin tekopyhää ja vähintäänkin ymmärtämätöntä viedä ruoka ihmisen suusta, antaa sitten nälkäiselle muutama murunen takaisin ja kutsua tätä hyväntekeväisyydeksi. Tällä voidaan parhaimmillaankin ainoastaan peittää asian ydin: jotta ihminen voisi ”antaa hyväntekeväisyyteen”, hänen on ensin täytynyt jättää joku osattomaksi.

Saman voisi yleisellä tasolla sanoa seuraavasti: Ensin luodaan köyhiä kaikkine köyhyyteen liittyvine psyykkisine, fyysisine, sosiaalisine ja taloudellisine ongelmineen. Tämän jälkeen heitä autetaan heidän köyhyydestä johtuvissa psyykkisissä, fyysisissä, sosiaalisissa ja taloudellisissa ongelmissa.

Epäinhimillistä? Kyllä. Tehotonta? Kyllä.

Olisiko meidän mahdollista toimia tavalla, joka ei ole epäinhimillinen? Olisiko meidän mahdollista toimia tavalla, joka ei ole tehoton? Mietitäänpäs.